On aivan huono omatunto, kun en ole päivitellyt kuulumisia pitkään aikaan tänne blogiin. Olen vain ollut niin uppoutunut työhön. On vaikea pitää työnä asiaa, jota rakastaa sydämensä pohjasta ja sielunsa syvyyksistä saakka!
Tässä nyt alkaa mennä syvälliseksi. Mutta näin vain on. Olen onnellinen
joka kerta kun menen portaat alas kellariin pieneen pajaani. Nyt olen ottanut uuden tavoitteen: aion avata tänne kotiin kevään mittaan pikkuruisen kellarigallerian töilleni. Siis semmoisen mihin oikeasti toivon ihmisten tulevan käymään.Kyltikin ajattelin ripustaa tuvan seinään. Siinä sitten on kaksi puolta, paja auki, tervetuloa ja toinen puoli paja on juuri nyt suljettu. Kun kotona pitää työtään, pitää olla ja ottaa joskus aikaa vain omalle sakille. Pitää oikein tehdä päätös itsekseen, sillä muuten lipsahtaa olemaan töissä aina, vaikka on TAITEILIJAn lisäksi myös ÄITI ja VAIMO.
Galleriaprokkiksesta postailen kuulumisia myöhemmin sitten. Muistahan, että Rustiikkitupa löytyy myös instagramista, sinne tulee päiviteltyä melkein päivittäin kuvia. Tähän kuvaan ja tunnelmaan on hyvä päättää tämä mietiskelyhetki ja toivotella mukavaa loppuviikkoa kaikille.
Astioden kuviointia ennen raakapolttoa.
